Tunnekasvatus - helppoa vai vaikeaa?

Onko tunnekasvatus oikeasti helppoa vai vaikeaa? Siinäpä kysymys. Olen kysynyt tämän kysymyksen monilta ystäviltäni, kollegoiltani ja koulutuksiimme osallistuneilta; "Oletko saanut tunnekasvatusta lapsuudessasi tai myöhemmin elämässäsi?" Vastaus on ollut hämmentävän yhtenäinen, josta kohta kuulette lisää.

Kun kysyin asiaa omalta äidiltäni, hän katsoi minua hetken ja kysyi "Mitä tuo sana edes tarkoittaa?" Se pysäytti. Sukupolvet ennen meitä, meidän aikana ja meidän jälkeen ilman tunnekasvatusta!? Siihen on tultava muutos.

Monelle meistä lapsuus tarkoitti hiljaisuuden kulttuuria. Asioista ei juuri puhuttu, vaan mentiin eteenpäin – usein aikuisten ehdoilla. Palautetta ei annettu. Tunteita ei sanoitettu ja jos jokin kuohutti, ärsytti tai painoi mieltä, se purettiin jossain muualla kuin vanhempien nähden. Purnattiin kavereille tai pahimmillaan tehtiin tyhmyyksiä ärsytyksissämme. Tunnistatko itsesi arvoisa lukija?

Palataanpa nyt aiemmin esittämääni kysymykseen siitä, kokiko moni saaneensa elämänsä aikana tunnekasvatusta? 97 % vastanneista kuvasi kokemuksiaan lähes identtisiksi kanssani. Tunnekasvatus loisti poissaolollaan.

Miksi tunnekasvatus sitten on niin tärkeää? Nykyään tiedämme jo hyvin, että tunnetaidot ovat keskeinen perusta mm.

• Oppimiselle
• Koulumenestykselle 
• Ihmissuhteille 
• Mielenterveydelle 
• Käyttäytymiselle
• Itsesäätelyn kehittymiselle
• Ja ylipäätään hyvälle elämälle

Edessämme on siis iso haaste. Miten voimme opettaa lapsille tunnetaitoja, jos emme ole itse niitä saaneet harjoitella? Totuus on, että se ei ole helppoa. Tunnetaidot ovat taitoja siinä missä muutkin – niitä pitää harjoitella tietoisesti, rauhassa ja toistojen kautta. Onneksenne Tanssivan Hiiren tunnetaitomateriaalit sekä niihin liittyvät innostavat koulutukset ovat räätälöityjä juuri näihin tarpeisiin. Miten voidaan tehdä laadukasta tunnekasvatusta, vaikka itsestä tuntuisi ettei tiedä mitä tehdä, saati mistä aloittaa? We got you!

Ammattikasvattajana ja vanhempana olen kokenut sen minkä hyvin moni samassa tilanteessa oleva varmasti tunnistaa. Minä haluan opettaa lapsille tunnetaitoja – todella haluan. Haluan kaikkien saavan ne hyödyt mistä aiemmin puhuttiin. Mutta valitettavasti pelkkä halu ei riitä. Arki yrittää heittää kapuloita meidän rattaisiin. Kiire, kuormitus ja väsymys tekevät tehtävänsä. Väsyneenä palaamme helposti niihin malleihin, jotka olemme itse lapsuudessa oppineet; hiljaisuus, ärsyyntyminen, uhkailu, lahjonta tai kiristys. Ehkä me kuitenkin pystymme parempaan, eikö?

Joten…helppoa vai vaikeaa? Rehellinen vastaukseni on, että tunnekasvatus on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Hyvät uutiset taas on, että me voimme kehittyä. Niin minäkin olen tehnyt – sekä työssäni että vanhempana. Näistä lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

Ps. Haluan vielä jakaa kolme tärkeää oivallustani avuksesi tunnekasvattamiseen;

1. Oma reagointi ratkaisee; Hermostuminen ei auta oikeastaan ikinä – vastuu rauhallisuudesta on minulla aikuisena.
2. Pidä tavoitteet pieninä; Helposti saavutettavat tavoitteet ja toiminta tekee tunnekasvatuksesta kevyempää ja realistisempaa.
3. Itsereflektio on avain; En ole robotti. Välillä menee yli. Tärkeintä on pysähtyä sen jälkeen; mitä tapahtui, miksi ja mitä teen ensi kerralla toisin?

Tunnekasvatus ei ole täydellisyyttä. Se on jatkuvaa harjoittelua – yhdessä itseni ja lasten kanssa.

Jyri-Ville Lehtinen, kolmen lapsen perheen isä, varhaiskasvattaja ja Tanssivan Hiiren kehittäjä